15. Pohdintaa ja mietteitä
Kaksi kuukautta jo Suomessa... Tuntuu oudolta olla jälleen koulunpenkillä ja kotona, vaikka tähän on jo ehditty tottumaan. Ensimmäiset viikot olivat totuttelua Suomen kylmyyteen ja arkeen vaikka en ollutkaan niin kauaa poissa kotoa, mutta olin ehtinyt jo tottumaan erilaiseen elämäntyyliin sekä rytmiin ja tietenkin lämpöön!
Miten sopeuduin eri maahan ja sen työelämään?
Aluksi oli hieman hankalaa sopeutua joukkoon. mutta kun kieli alkoi sujua paremmin ja oppi missä järjestyksessä asiat hoidetaan alkoi kaikki sujumaan paljon paremmin ja pääsi paremmin ns piireihin mukaan. Onneksi työpaikalla oli myös pari englantia osaavaa, joten he auttoivat mahdollisuuksien mukaan. Vaikka Espanjan kieli harjaantui hyvin paljon oli silti välillä hyvinkin vaikeaa ymmärtää perusasioita, sillä hotellilla työskenteli niin paljon ihmisiä eri puolilta Kanarian saaria sekä mantereelta ja jokaisella oli oma murteensa. Myös monesta maasta oli työharjoittelijoita ja jotkut heistä ei osannut hyvin Englantia eikä Espanjaa.
Harjottelijana oli myös aluksi hyvinkin hankalaa, sillä monet pitkäaikaiset työntekijät eivät heti hyväksyneet joukkoonsa ulkomaalaisia. He eivät halunneet opettaa tai suostuneet selittämään miten asiat hoidetaan, vaikka moni osasi hieman englantia ja ymmärsi sitä hieman. Luulen että tämä johtui siitä, että hotellilla vaihtui harjoittelijat hyvinkin tiuhaan tahtiin ja moni oli ensikertaa tarjoilijana.
Erikseen täytyy kuitenkin mainita kuinka ihania asiakkaita hotellilla oli! He kannustivat jos oli huonoja päiviä tai joku asia ei mennyt täysin nappiin. Moni oli todella kiinnostunut taustoistani sekä miksi olin tullut juuri tähän hotelliin työskentelemään ja kyselivät aina kuulumisia. Oli myös mukavaa työskennellä asiakkaiden parissa ja heistä sai paljon energiaa.
Erosiko Espanjassa työskentely paljon Suomessa työskentelyyn?
Työskentely Espanjassa eroaa jonkin verran Suomen kanssa. Espanjassa ihmiset ovat puheliaampia sekä tempperamenttisempiä ja sanovat kovalla äänellä asiansa. Myös tauot vietetään yhdessä, yleensä syöden ja kovaan ääneen keskustellen. Työpäivä kestää oikeastaan koko päivän, sillä he pitävät siestan ensimäisen vuoron jälkeen ja illalla kaikki on töissä. Poikkeuksia toki oli ja osa tekivät 8 tuntia putkeen, he olivat yleensä lapsiperheellisiä ihmisiä. Työpäivän aikana ei saanut pysähtyä ja heillä olikin tapana sanoa että koko ajan täytyy näyttää kiireiseltä vaikka ei olisikaan mitään tekemistä. Tämä oli siitä hyvä, että vuorot menivät nopeasti ja päivät sitäkin nopeammin. Tietenkin juomassa sai käydä ja välillä vuorovastaava vei työntekijöille keittiön puolelle pientä syötävää.
Vuorovastaavat olivat hyvinkin erilaisia ja jokaisella on omat tapansa tehdä asiat. Tämä oli aluksi hankalaa sillä kun oli oppinut tekemään jonkin asian seuraavalla kerralla oli eri vuorovastaava ja sama asia piti tehdä täysin eritavalla. Loppujen lopuksi kuitenkin osasi tehdä asiat omalla tavallaan ja joka sopi jokaiselle vuorovastaavalle. Ja kun oli oppinut kaikki niin sanotut perusasiat sai aina lisää vastuuta ja tehtäviä. Tämä oli mukavaa, sillä oppi koko ajan uutta ja työ ei ollut mikään päivä samanlaista tai tylsää.
Jokapäivä oli myös yksi vielä korkeampi henkilö töissä ja he tulivat aina tarkistamaan miten sujuu ja seurasivat harjoittelijoiden työntekoa. Yleisesti he olivat aina illallisella ja heitä oli siellä kaksi tai kolme. He olivat aina niitä, joilta kannatti kysyä epäselvyyksiä ja heidän sanansa oli niin sanotusti laki.
Koska työnteko oli nopeatempoista ja koko ajan tuli uusia asioita piti pysyä skarppina ja muistaa huolehtia syömisestä ja juomisesta.
Mitä opin ja kannattiko lähteä?
Opin harjoittelujaksossa todella paljon itsestäni sekä kovasta työnteosta. Tärkeää oli puhaltaa yhteen hiileen vuorojen aikana tai moni asia saattoi epäonnistua. Piti nopeasti osata tehdä päätöksiä ja muistaa oppimansa. Asiakkaat piti aina ottaa huomioon ja mikä tärkeintä muistaa nauttia hetkistä ja hymyillä!
Mielestäni kasvoin paljon harjoittelun aikana ja sain kultaakin kalliimpia kokemuksia sekä uusia ystäviä. En kadu päivääkään, että lähdin matkalle, vaikka en ole koskaan ennen matkustanut itsenäisesti ja joutunut hoitamaan niin montaa asiaa itse kuin nyt hoidin. Oli tärkeää listata asiat aina ylös ja tarkistaa mitä tuli tehdä. Yksi tärkeimmistä asioista oli suunnitella hieman etukäteen mitä tulee olla tehtynä ja ottaa selvää määränpäästä. Vaikka kaikki ei tietenkään aina mene kuten on suunnitellut on silti hyvä olla valmiina joitakin ajatuksia ja valmistautua muuttamaan niitä mahdollisuuksien mukaan.
Tärkeää on pitää langat omissa käsissä ja ottaa rennosti. Ei tietenkään liian rennosti mutta yrittää olla stressaamatta liikaa asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa. Hyvät välit työkavereiden sekä muiden harjoittelijoiden kanssa on tärkeää, sillä silloin saa harjoittelusta kaiken irti ja oppii kaikkein parhaiten.
Ja kyllä kannatti lähteä! Suosittelen kaikille jotka edes harkitsevat lähtevänsä työssäoppimaan ulkomaille. Koulusta sai paljon kannustusta ja työharjoittelu boostaa myös tulevissa työpaikoissa sekä elämässä ylipäänsä.
Hasta luego,
Ida
Miten sopeuduin eri maahan ja sen työelämään?
Aluksi oli hieman hankalaa sopeutua joukkoon. mutta kun kieli alkoi sujua paremmin ja oppi missä järjestyksessä asiat hoidetaan alkoi kaikki sujumaan paljon paremmin ja pääsi paremmin ns piireihin mukaan. Onneksi työpaikalla oli myös pari englantia osaavaa, joten he auttoivat mahdollisuuksien mukaan. Vaikka Espanjan kieli harjaantui hyvin paljon oli silti välillä hyvinkin vaikeaa ymmärtää perusasioita, sillä hotellilla työskenteli niin paljon ihmisiä eri puolilta Kanarian saaria sekä mantereelta ja jokaisella oli oma murteensa. Myös monesta maasta oli työharjoittelijoita ja jotkut heistä ei osannut hyvin Englantia eikä Espanjaa.
Harjottelijana oli myös aluksi hyvinkin hankalaa, sillä monet pitkäaikaiset työntekijät eivät heti hyväksyneet joukkoonsa ulkomaalaisia. He eivät halunneet opettaa tai suostuneet selittämään miten asiat hoidetaan, vaikka moni osasi hieman englantia ja ymmärsi sitä hieman. Luulen että tämä johtui siitä, että hotellilla vaihtui harjoittelijat hyvinkin tiuhaan tahtiin ja moni oli ensikertaa tarjoilijana.
Erikseen täytyy kuitenkin mainita kuinka ihania asiakkaita hotellilla oli! He kannustivat jos oli huonoja päiviä tai joku asia ei mennyt täysin nappiin. Moni oli todella kiinnostunut taustoistani sekä miksi olin tullut juuri tähän hotelliin työskentelemään ja kyselivät aina kuulumisia. Oli myös mukavaa työskennellä asiakkaiden parissa ja heistä sai paljon energiaa.
Erosiko Espanjassa työskentely paljon Suomessa työskentelyyn?
Työskentely Espanjassa eroaa jonkin verran Suomen kanssa. Espanjassa ihmiset ovat puheliaampia sekä tempperamenttisempiä ja sanovat kovalla äänellä asiansa. Myös tauot vietetään yhdessä, yleensä syöden ja kovaan ääneen keskustellen. Työpäivä kestää oikeastaan koko päivän, sillä he pitävät siestan ensimäisen vuoron jälkeen ja illalla kaikki on töissä. Poikkeuksia toki oli ja osa tekivät 8 tuntia putkeen, he olivat yleensä lapsiperheellisiä ihmisiä. Työpäivän aikana ei saanut pysähtyä ja heillä olikin tapana sanoa että koko ajan täytyy näyttää kiireiseltä vaikka ei olisikaan mitään tekemistä. Tämä oli siitä hyvä, että vuorot menivät nopeasti ja päivät sitäkin nopeammin. Tietenkin juomassa sai käydä ja välillä vuorovastaava vei työntekijöille keittiön puolelle pientä syötävää.
Jokapäivä oli myös yksi vielä korkeampi henkilö töissä ja he tulivat aina tarkistamaan miten sujuu ja seurasivat harjoittelijoiden työntekoa. Yleisesti he olivat aina illallisella ja heitä oli siellä kaksi tai kolme. He olivat aina niitä, joilta kannatti kysyä epäselvyyksiä ja heidän sanansa oli niin sanotusti laki.
Koska työnteko oli nopeatempoista ja koko ajan tuli uusia asioita piti pysyä skarppina ja muistaa huolehtia syömisestä ja juomisesta.
Mitä opin ja kannattiko lähteä?
Opin harjoittelujaksossa todella paljon itsestäni sekä kovasta työnteosta. Tärkeää oli puhaltaa yhteen hiileen vuorojen aikana tai moni asia saattoi epäonnistua. Piti nopeasti osata tehdä päätöksiä ja muistaa oppimansa. Asiakkaat piti aina ottaa huomioon ja mikä tärkeintä muistaa nauttia hetkistä ja hymyillä!
Mielestäni kasvoin paljon harjoittelun aikana ja sain kultaakin kalliimpia kokemuksia sekä uusia ystäviä. En kadu päivääkään, että lähdin matkalle, vaikka en ole koskaan ennen matkustanut itsenäisesti ja joutunut hoitamaan niin montaa asiaa itse kuin nyt hoidin. Oli tärkeää listata asiat aina ylös ja tarkistaa mitä tuli tehdä. Yksi tärkeimmistä asioista oli suunnitella hieman etukäteen mitä tulee olla tehtynä ja ottaa selvää määränpäästä. Vaikka kaikki ei tietenkään aina mene kuten on suunnitellut on silti hyvä olla valmiina joitakin ajatuksia ja valmistautua muuttamaan niitä mahdollisuuksien mukaan.
 |
| Canada, Sveitsi, Ruotsi ja Suomi yhdessä |
Tärkeää on pitää langat omissa käsissä ja ottaa rennosti. Ei tietenkään liian rennosti mutta yrittää olla stressaamatta liikaa asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa. Hyvät välit työkavereiden sekä muiden harjoittelijoiden kanssa on tärkeää, sillä silloin saa harjoittelusta kaiken irti ja oppii kaikkein parhaiten.
Ja kyllä kannatti lähteä! Suosittelen kaikille jotka edes harkitsevat lähtevänsä työssäoppimaan ulkomaille. Koulusta sai paljon kannustusta ja työharjoittelu boostaa myös tulevissa työpaikoissa sekä elämässä ylipäänsä.
Hasta luego,
Ida
Kommentit
Lähetä kommentti